Pukuperinteitä Karjalasta;

 Johanneksen naisen kansallispuvun valmistaminen

 

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen

päätös tuesta kehittämishankkeeseen: 17.3.2016

Hankenumero:                                                        17106

Toteutusaika:                           1.12.2015 - 30.9.2017

Kuvaus:

Hankkeessa valmistetaan tutkittuun perinnetietoon perustuvat Johanneksen naisen kaksi mallipukukokonaisuutta. Pukuvalmistus toteutuu Kansallispukukeskuksen ohjauksessa ja valvonnassa. Valmistamisprosessia seuraten järjestetään hankealueella perinnetietous- ja käsityökursseja yhdessä pukuja valmistavan työryhmän kanssa. Hanke tuottaa lisäksi Johanneksen naisen kansallispuvun eri kokoihin sovitetut kaavat ja teko-ohjeet sekä paikallista osaamista perinteisistä käsityötaidoista ja materiaalien käsittelystä kuin myös mahdollisuuden hankkia valmis kansallispuku.

(lisätty 5.5.2016/mh)

 


 

 

Ajankohtaista

 

 

12.12.2016: Pukutoimikunnan kokous Johannes-Seuran toimistolla. Orimattilan varastolla käynti (pukusovitus?) tammi-helmikuussa 2017. Ainakin A-puvun tulisi olla valmis Johannesjuhliin 2017 (elokuun alku?) mennessä.

Seuraava koulutus lauantaina 4.2.2017 klo 10-17. Paikka ei vielä selvillä. Aiheina helttuhattu ja paidan ompleu, kouluttajat Marjo Vainio ja Minna Koskinen. Tilaisuus maksuton, ruokatarjoilu. (ks. Koulutus)

(26.1.2017/mh)

 

7.11.2016: Pukutoimikunnan kokous Johannes-Seuran toimistolla. Puvun valmistus etenee, silkkiröijyn materiaali on tullut. Oli tilattava koko pakka. Hankkeeseen käytetään kahden puvun vaatima määrä, ylijäävä osa jää seuran kontolle ja myytäväksi röijyä tekeville. Helttuhatun tekijä on vaihtunut. Minna Koskisen sijaan sen tekee Marjo Vainio.

Toinen koulutuspäivä on siirtynyt yhteensopimattomuuksien vuoksi alkuvuoteen 2017. Hankevetäjä sopii koulutuspäivän Marjo Vainion ja Minna Koskisen kanssa joulukuun alkuun mennessä, jotta tieto saadaan joulukuun Johannekselaiseen. (15.12.2016/mh)

 

28.9.2016: Pukutoimikunnan kokous Johannes-Seuran toimistolla. Katsottiin videonauhoitus Orimattilan pukusovitustilaisuudesta ja saatiin lisätietoa pukuvalmistukseen liittyvistä yksityiskohdista, kuten helttuhatun virkkaus ja röijyn kiinnitys. Tälle syksylle ajateltu koulutuspäivä siirretään monien yhteensattumien vuoksi tammikuuhun 2017. Aiheina ovat helttuhattu ja paidan valmistus. (ks. myös Hanketoteutus /Pirjo Ruohon artikkeli)

 

5.9.2016: Pukutoimikunnan kokous Johannes-Seuran toimistolla. Seuraava pukusovitus Orimattilassa 15.9. Asiantuntijoiden lisäksi tilaisuuteen osallistuvat pukutoimikunnan jäsenet Liisa Katajainen ja Pirjo Ruoho sekä hankekoordinaattori Sirpa Saaristo. Pukusovitusta tallennetaan seuran videokameralla. Orimattilassa neuvotellaan seuraavan koulutuspäivän ajankohdasta ja sisällöstä. Alustavasti keskusteltu syksystä 2016.

 

3.8.2016: Pukutoimikunnan kokous Johannes-Seuran toimistolla. Hanke oli esillä Johannesjuhlilla näkyvästi. Juhlille osallistui kolmisensataa henkilöä, jotka pääjuhlassa täyttivät lukion juhlasalin viimeistä paikkaa myöten. Hankekoordinaattori Sirpa Saariston hanke-esittelyn keskeytti kansanmies Pask'ojan Eeverttiä esittänyt Pekka Saaristo keskeytti "tyhmillä" kysymyksillään. Lukion aulaan pystytettyyn näyttelyyn kävi moni tutustumassa ja hakemassa lisätietoa.

Syyskaudella on edessä käynti Orimattilan pukuvarastolla ja sovituskokeilut. Myöhemmin on tiedossa koulutuspäivä, jonka aihe selviää Orimattilassa käynin jälkeen.

 

30.7.2016: Pukuhankkeen esittely Johannesjuhlilla. Kaarinan lukion aulassa on kuvanäyttely ja tiedotuspiste klo 11 alkaen, päiväjuhlan (alkaa klo 14.30) ohjelmassa draamallinen esitys pukuhankkeesta Historian palasista kansallispuvuksi, käsikirjoitus: Pekka Saaristo

    11.6.2016: Ensimmäinen koulutustilaisuus Paimiossa, ks. Koulutus

    29.4.2016: Puvun osien ensimmäiset koekappaleet esillä Orimattilassa, ks. Puvun valmistus / Pirjo Ruohon artikkeli

  • Palaa alkuun


Hanketoteutus / Puvun valmistus

Pirjo Ruoho (Johannekselainen 10-2016): 

Kansallispukuhankkeen tiimoilta

 

Syyskuun puolessa välissä kokoontuivat puvun osien valmistajat, asiantuntijat ja Johannes-Seuran edustajat toisen kerran Orimattilassa pukusovituksen merkeissä.

 

Puvun ompelija on Minna Koskinen. Ensimmäisen sovituskerran jälkeen oli liivin sekä silkki- ja sarkaröijyjen sisäpuolelle ommeltu kiinnitysnauha, joka paransi asujen istuvuutta huomattavasti. Nauhan paikka tullaan sovittamaan yksilöllisesti, jokaisen käyttäjän mittojen mukaan. Liivin ja röijyjen etupuolen kiinnitystapoja pohdittiin ja päädyttiin jonkinlaisiin hakasiin. Liivin taakse tulee vyötärölle lenkki, jonka kautta esiliinan nauhat voidaan haluttaessa sitoa. Vaihtoehtona on sitoa esiliina kokonaan liivin alle. Sarkaröijyn materiaali oli nyt alkuperäiskangasta enemmän muistuttavaa, ja se todettiin sopivaksi. Silkkiröijyn materiaalin mallitilkuista valittiin alkuperäisen röijyn vähiten virttynyttä väriä vastaava tummemman ruskea sävy. Röijyt istuivat kantajalleen hyvin eikä esim. käsiä liikuteltaessa havaittu minkäänlaista kiristämistä.

 

Paitaan ei tehty muutoksia. Hihojen kiinnitystavaksi sovittiin neljäreikäinen nappi ja silmu.

Hame oli mustaa teollisesti valmistettua villaa, joka on lopullinen kangasvaihtoehto. Hameen pituus oli juuri sopiva mallille, nilkat näkyivät hameen alta, kuten pitääkin. Vyötärö kantataan esikuvan mukaan villakankaalla ja halkion reunoihin tehdään lenkit, joista hame sidotaan nyörillä.

 

Marjo Vainion virkkaamasta helttuhatusta sovitettiin uutta versiota, joka oli päänympärysmitaltaan paljon pienempi kuin edellinen. Hatun kupua oli pyöristetty esikuvan kaltaiseksi. Tämä ei istunut niin hyvin nykyihmisen päähän, mutta asiantuntija Leena Holstin mielestä pysytään alkuperäisessä koossa. Helttuhattu pitää pukea päälaelle ns. nutturan päälle. Lyhythiuksinen nykynainen käyttää lankalisäkkeitä, papiljotteja tms. Sopivanpaksuisen langan löytämisessäkin on ollut haastetta. Paras vaihtoehto löytyy valkoisena - se on siis värjättävä mustaksi, mikä ei ole vaikea asia.

 

Soja Murto-Hartikainen oli kutonut useita mallitilkkuja hame- ja esiliinakankaiksi. Esiliinaan sopivien kude- ja loimilankojen löytäminen on miltei mahdotonta. Ne lankalaadut ja

-paksuudet, joita Soja oli kokeillut, osoittautuivat erittäin hankaliksi kutoa. Jos ammattilaisen käsissä lanka katkeaa vähintään joka viidennen heiton jälkeen, ei amatööri  selviä kankaasta ikinä. Tarkoitushan on tehdä kaikkien saatavilla oleva pukukokonaisuus, joten kankaat on voitava kutoa harjoittelijan taidoilla kansalais- ja työväenopistoissa tai kotikankurin välineillä. Leena Holst ehdotti pellavaloimen vaihtamista puuvillaloimeen. Tämä ei muuta kankaan ulkonäköä mitenkään merkittävästi, ja ovathan esikuvatkin melkoisen vaihtelevalla käsialalla kudottuja ja ommeltuja. Pääasia on, että saamme puna-valkoraidallisista esiliina- ja hamekankaista helposti kudottavia. Soja tekee vielä mallitilkut kummastakin puuvillaloimeen.

 

Tulevista koulutustapahtumista todettiin, että opettajien ja pukuvalmistuksesta kiinnostuneiden lisäksi olisi hyvä kutsua mukaan myös pukukankaiden myyjiä. Seuraavan koulutuspäivän aiheiksi sovittiin paita ja helttuhattu.

 

 

 

 

 

 

Pirjo Ruoho 3.5.2016:  

Pukkuu tehhää jo! Ensimmäiset koesovitukset Orimattilassa

Kävimme Sirpa Saariston kanssa 29.4.2016 Kansallismuseon keskusvarastolla tapaamassa puvun tekijöitä ja pukuprojektiimme osallistuvia maamme parhaita kansallispukualan ja perinnekäsityötaidon ammattilaisia. Sirpa on ollut tiiviissä yhteydenpidossa puvun tekijöihin ja tiesimme odottaa ensimmäisiä koekappaleita puvusta ja kaavoista. Saavuimme parahiksi paikalle, kun puvun osia sovitettiin Marjo Vainion päälle. Soja Murto oli ollut jo toisenkokoisena mallinukkena. Oikein piti vetää henkeä syvään puvun komeuden edessä. Silmät suurina tuijotimme ja huokailimme.  Mallin päällä oli varsinaiseen pukuun tuleva musta ohut villakangas kiedottuna  hameeksi ja pala punaraitaista esiliinakankaan koemallikertaa roikkui vyötäröllä. Minna Koskinen oli ommellut muut puvun osat koekankaista. Marjolla oli valkoinen paita ja punainen liivi, jonka körtit eli laskokset takana menivät komeasti ja saivat mallin ryhdin ylvääksi. Tähän päälle puettiin lampaanlapahihainen röijy, jonka hihat rypyttyivät kauniisti ja malli kehui röijyn tuntuvan tosi hyvältä ja kädet liikkuivat vaivattomasti joka suuntaan. En olisi ikinä uskonut, että sen näköinen vaate voi olla päällä mukava. Sitten kaiken päällimmäiseksi puettiin valkeasta sarasta tehty pääliröijy, jossa myös on körtit takana, kuten lampaanlaparöijyssäkin.  Mallilla oli siis kolmet körtit päällekkäin takapuolen päällä ja pakko sanoa, että komialta näytti! Oikeasti ei yhtään pahalta. Marjo oli virkannut ensimmäisen koeversion helttuhatusta ja sekin on sellainen päähine, joka ihmeellisesti sopii päähän kuin päähän. Pakko ihmetellen todeta, että kyllä ennen osattiin tehdä käytännöllisiä ja istuvia vaatteita kestävistä kankaista.

Taina Kangas, Leena Holst, Minna Koskinen, Soja Murto, Marjo Vainio ja Marja Liisa Väisänen olivat ennen tuloamme ehtineet käydä läpi kaavojen sopivuutta ja muutoksia ja ties mitä muuta. He olivat verranneet kaavoja ja koepukuja museon alkuperäisvaatteisiin. Mitään ongelmia ei tässä vaiheessa juurikaan ollut ilmennyt. Kaikki oli sujunut oikein hyvin.

Sojalla oli hame- ja esiliinakankaiden kutomisessa enemmän kysymysmerkkejä lankojen suhteen. Oli mielenkiintoista kuunnella huippuosaajien keskustelua , kun ei mitään ymmärtänyt niistä numero- ja kirjainsarjoista, joilla ammattilaiset nimittelivät erilaisia lankoja.  Kyllä sieltä hamekankaan testiraidoista sitten löytyi sopivat vaihtoehdot saatavilla olevista langoista, ettei tarvitse ruveta erikseen värjäämään. Innolla jäämme odottamaan syksyä, jolloin Soja ehtii kutoa oikeat raitakankaat.

Tuntuu niin mukavalta kun on nähnyt puvun raakileen ihan ihmisen päällä ja se näyttää oikialta puvulta. Sitä tehdään jo!

(lisätty 5.5.2016/mh)

 KATSO KUVIA

Hanketoteutus / Koulutus

Pukuperinteitä Karjalasta; Johanneksen naisen kansallispuvun valmistaminen

Johannes-Seura ry / Maaseudun kehittämisrahasto / Leader toimintaryhmä Varsin Hyvä ry

 

Pukuhistorian palasista kansallispuvuksi

 

Johannes-Seura ry järjestää pukuhankkeeseen sisältyvän koulutustilaisuuksien sarjan Johanneksen naisen uuden kansallispukumallin kokoamisesta. Koulutuksen aikana tutustutaan asiantuntijaopettajien johdolla kansallispuvun mallipuvun valmistamisprosessiin alkaen kokoamissuunnitelmasta ja päättyen virallistettuun valmiiseen kansallispukuun.

 

Kukin koulutustilaisuus muodostaa oman kokonaisuutensa, jossa käsitellään vaiheittain pukuprosessin etenemistä ja puvun valmistamista sekä teoriassa että käytännössä. Osallistujat saavat tietoa ja osaamista kokonaissuunnitelman laatimisesta, kansallispuvun materiaaleista, kankaiden kudonnasta, puvun ompelurakenteista ja kaavoituksista.

 

Koulutus on osallistujille MAKSUTON.

 

Koulutukset toteutuvat neljänä eri viikonloppuna alkaen 11.6.2016, toinen syksyllä 2016 sekä

kolmas ja neljäs keväällä 2017. Aikataulujen yhteensovittaminen on tuottanut vaikeuksia ja toinen koulutilaisuus siirtynyt alkuvuoteen 2017. (15.12.2016/mh)

 

 

II koulutustilaisuus

 

Aika: Lauantai 4.2.2017 klo 10-17

Koulutuspaikka: Läänin Kuljetuksen tiloissa Rieskalähteentie 85, Turku

Ilmoittautumiset viimeistään 13.1.2017, P. 040 589 1537 / Hannele Kajander tai 02 4795 118 / Johannes-Seuran toimisto (huom. aukioloajat). Ilmoittautua voi myös sähköpostilla: ismo.kajander@kolumbus.fi, johannesseura@elisanet.fi.

Tilaisuus on MAKSUTON, sisältää keittolounaan ja kahvit (ilmoita erityisruokavalio).

 

Aiheina ovat

- helttuhatun virkkaaminen, kouluttajana Marjo Vainio

- Johanneksen naisen paita, kouluttaja Minna Koskinen

 

Kokeneimmilla mahdollisuus aloittaa helttuhatun teko aidolla silkkilangalla (ilmoita tarve), muut harjoittelevat esim. puuvillalangalla. Koulutuspaikasta, harjoitusmateriaaleista yms. lisätietoa ilmoittautumisen yhteydessä.

 

Muista myös Facebook-ryhmämme Pukuperinteitä Karjalasta - Johanneksen naisen kansallispuvun valmistaminen! (15.12.2016/mh; paikka tarkennettu 26.1.2017))

 

 

I koulutustilaisuus

 

Lauantai 11.6.2016 klo 12.00 – 16.00

Koulutuspaikkana Paimion AsemaSeurakunnan tilat, Vistantie 10, Paimio

Ilmoittautumiset viimeistään ma 6.6. puh. 040 5891 537/Hannele Kajander tai 050 5020 137/Sirpa Saaristo, email: johannesseura@elisanet.fi.

 

Ennen koulutuksen alkua, klo 11.00 – 11.45, on mahdollisuus oppaan johdolla tutustua Käsityömuseo Miilaan, Kirjakuja 2, Paimio (www.käsityömuseomiila.fi)

Miilasta on noin 10 minuutin kävelymatka koulutustiloihin.

 

Koulutuspäivän ohjelma

 

klo 12.00 – 12.30 Tilaisuuden avaus ja koulutuskokonaisuuden esittely osana pukuhanketta; kahvitarjoilu

klo 12.30 – 14.00 Miten ja mistä pukuhistoriallista tietoa kerätään? Tutkija Leena Holst

klo 14.00 – 14.30 Tauko (omakustanteinen virvoketarjoilu)

klo 14.45 – 16.15 Miten kansanpuvusta syntyy kansallispuku, nimeäminen eli virallistamisprosessi. Kansallispukukonsultti Taina Kangas

klo 16.15 – 16.00 Tilaisuuden yhteenveto ja seuraavat koulutukset

(lisätty 2.6.2016/mh)

 

---

    Hankkeeseen sisältyy käsityö- ja pukuhistorian kursseja, jotka ovat osallistujille maksuttomia.

  • Ensimmäinen koulutustilaisuus 11.6.2016 (lauantai)

    Perehdytään pukuhistorian keruuseen, kansallispuvun kokonaissuunnitelman laatimiseen sekä kansallispuvun tarkistusprosessiin. Asiantuntijoina ovat Kansallismuseon tutkija Leena Holst ja kansallispukukonsultti Taina Kangas Suomen Kansallispukukeskuksesta.

    Koulutus tapahtuu Paimion AsemaSeurakunnan tiloissa, Vistantie 10, Paimio. Tiedustelut ja ennakkoilmoittautuminen puh. 02 4795 118 tai 050 5020 137, email: johannesseura@elisanet.fi.

    Tervetuloa!

    Huom! Ennen koulutustilaisuutta (klo 11- n. 11.45) mahdollisuus tutustua oppaan johdolla Käsityömuseo Miilaan (Kirjakuja 2, Paimio).

     (lisätty 5.5.2016/mh)
  • Palaa alkuun


Pirjo Ruoho:

Kansallispuvun tarkistusprosessi

Prosessin tarkoitus on tehdä puku näkyväksi ja tunnetuksi.

Sille etsitään vahvistettu muoto, jossa pukua aletaan valmistaa ja käyttää.

Puvulle etsitään hankintapaikka: paikka, josta kaikki puvun hankinnasta kiinnostuneet saavat neuvoja sekä tietoja materiaalien ja kankaiden hankinnasta ja valmistuksesta, puvun käytöstä ja hoidosta sekä voivat ostaa kirjalliset ohjeet ja kaavat ja materiaalit tai valmiit puvut.

Kansallispuvun tarkistustyö sisältää pukukokonaisuuden määrittelemisen, kaavojen teon, ohjeiden laatimisen ja kahden mallipuvun valmistamisen. Työ tehdään yhteistyössä Suomen kansallispukukeskuksen konsultin kanssa.

Ensin kartoitetaan puvun museaalinen aineisto. Puvun historiallinen tausta selvitetään kirjallista ja kuvallista aineistoa käyttäen. Vaatekappaleiden esikuvat etsitään museoiden ja yksityisten kokoelmista. Puku pyritään saamaan vastaamaan alkuperäistä kansan juhlapukeutumista Johanneksen alueella 1800-luvulla.

 

Kansallispukuraati hyväksyy puvun kokonaissuunnitelman ja nimeää puvulle asiantuntijan. Esikuvien nimeämisen jälkeen niiden materiaalitiedot, ompelurakenteet ja kaavoitus tutkitaan ja tallennetaan tarkasti. Tämän jälkeen mallipuku valmistetaan mahdollisimman tarkasti samanlaiseksi uusinnoksi. Puvusta laaditaan valmistusohjeet ja kaavat ja puvun yleisilme ryhdistyy ja kaunistuu, kun mittasuhteet ovat oikeanlaiset. Alkuperäistä vastaavat materiaalit mahdollistavat oikeanlaisten työtapojen käytön ja etenkin rekkojen kirjonnat saavat upean täyteläisen, haasteellisen ja taidokkaan toteutuksen. Tämä työ tehdään Kansallispukukeskuksen ohjauksessa ja Kansallispukuraadin valvonnassa. Kansallispukuraati hyväksyy valmiin mallipuvun, jonka jälkeen Johannes-seuran tehtävä on julkistaa uusi puku ja saattaa puku tuotantoon, eli etsiä sille kotipaikka. Paikka, josta Johanneksen kansallispuvusta kiinnostuneet saavat kaipaamansa tiedon.

Kansallispuku liittää kantajansa esi-isien ketjuun arvokkaalla tavalla.

 

Suomen kansallispukukeskus: Kansallispuvun tarkistusprosessi pääpiirteetissään

1. Tilaajayhteisöltä kirjallinen pyyntö puvun tarkistamisesta perusteluineen Suomen kansallispukukeskukselle

2. Museaalisen aineiston kartoitus, jota voitaisiin käyttää puvun pohjana

- hoitaa Kansallispukukeskuksen konsultti yhdessä ulkopuolisen asiantuntijan kanssa

- tilaajayhteisö sitoutuu vastaamaan ulkopuolisen asiantuntijan kustannuksista

3. Kansallispukuraati hyväksyy kokouksessaan puvun kokonaissuunnitelman ja nimeää puvulle asiantuntijan

4. Laaditaan toimeksiantosopimus, johon kirjataan mm. sopijaosapuolet ja puvun asiantuntija ja käytännön työtä ohjaava henkilö. Tilaajayhteisö sitoutuu vastaamaan puvun tarkistustyöstä aiheutuvat kulut, jotka kattavat Suomen kansallispukukeskuksen pukukokoelmaan luovutettavan kokonaissuunnitelman mukaisen mallipuvun, siihen liittyvät valmistusohjeet ja kaavat sekä itselle jäävän mallipuvun kustannukset. Tilaajayhteisö hoitaa puvun julkistamisen jälkeen jatkohoidon eli etsii tahon, joka välittää puvun materiaaleja, työohjeita ja kaavoja sekä mahdollisesti valmiita pukuja.

5. Käytännön työn tekeminen, eli puvun toteuttaminen valmistusohjeineen ja kaavoineen Kansallispukukeskuksen ohjauksessa ja Kansallispukuraadin valvonnassa.

6. Valmiin mallipuvun esittely ja hyväksyminen Kansallispukuraadin kokouksessa.

7. Mallipuvun julkistaminen.

8. Puvun tuotantoon saattaminen.

(lisätty 5.5.2016/mh)


Pukuhankkeen taustaa

    Marjatta Haltia: 

    PUKUPERINTEITÄ KARJALASTA;

    Johanneksen naisen kansallispuvun valmistaminen

    Varsinais-Suomen ELY-keskuksen hankenro 17106

     

    Paljon on tapahtunut yli kuudessakymmenessä vuodessa. Kansallismuseon kokoelmiin on kertynyt useita vaatekappaleita Johanneksesta ja Viipurin pitäjästä. Ne eivät olleet tiedossa vielä 1950-luvulla, kun Johanneksen ensimmäisiä kansallispukuja suunniteltiin. Naisen pukumme, jota voidaan kutsua mukaelluksi äyrämöispuvuksi, on nykyisellään hankalasti saatavissa. Se ei ole minkään kansallispukuvalmistajan tuotanto-ohjelmassa, joten puvun haluava joutuu tekemään sen itse, teettämään käsityön harrastajalla tai ostamaan käytetyn puvun.

     

    Johannes-Seura ry. haluaa tuoda esille entisen kotipitäjämme pukukulttuuria valmistuttamalla Kansallismuseossa nyt olevien esikuvien mukaan kootun savakkotyyppisen pukukokonaisuuden vanhan äyrämöispukumme rinnalle. Viipurin ympäristössä länsisuomalainen savakkovaatetus yleistyi jo 1700-luvun lopussa syrjäyttäen vähitellen äyrämöistyyppisen pukeutumisen. Johannes erotettiin Viipurin pitäjästä 1859, joten savakkopuku on perustellusti oikea vaihtoehto johannekselaiselle kansallispuvulle. Äyrämöispukua ei mitenkään väheksytä eikä hylätä, se säilyy hyväksyttynä Johanneksen kansallispukuna. Haluamme kuitenkin varmistaa, että jälkipolvillamme on mahdollisuus hankkia juuristaan muistuttava juhlapuku. Tämä on mahdollista, jos kansallispuku on virallistettu. Silloin saatavilla ovat yksityiskohtaiset valmistusohjeet, sovitetut kaavasarjat ja Kansallispukukeskuksen apu mahdollisesti ilmenevien ongelmien ratkaisemiseen. Valmistusohjeet ja kaavat varmistavat puvun oikeaoppisen valmistamisen vuosikymmentenkin päästä.

     

    Kansallispuvun virallistaminen tapahtuu tietyn prosessin mukaan, sitä valvoo Kansallispukukeskus, ja lopullisen hyväksynnän tekee Kansallispukuraati. Hanke on vaativa myös taloudellisesti. EU:n hanketuella ja Varsinais-Suomen Leader-ryhmän, Varsin Hyvä ry:n kautta saimme rahoitusta pukuhankkeellemme. Virallistamiseen vaadittavien kahden mallipuvun valmistamisen lisäksi hankkeesta tuli EU:n kehittämishanke, johon sisältyy koulutusta vanhan pukuperinteen ja valmistus-tekniikoiden säilyttämisestä ja kansallispuvun valmistamisesta.

     

    Pukutyöryhmään kuuluvat maan parhaat asiantuntijat ja kansallispukujen valmistajat: työtä koordinoi kansallispukukonsultti Taina Kangas Kansallispukukeskuksesta. Taina Kangas laatii myös kaavat, kansanpukujen ja kansallispukujen asiantuntemusta edustaa Suomen kansallispukuneuvoston ent. tutkija Leena Holst, ompelutyön tekee vaatetusartenomi AMK Minna Koskinen, mentorina Marjo Vainio Uudenmaan käsi- ja taideteollisuus ry:stä. Pukuihin teollisten kankaiden lisäksi tarvittavat kankaat kutoo tekstiili- ja vaatetusalan artesaani, kansallispukuihin erikoistunut Soja Murto-Hartikainen. Johannes-Seuran puolelta hanketta koordinoi Sirpa Saaristo yhdessä kuusijäsenisen Kansallispukutyöryhmän kanssa.

     

    Johanneksen naisen kansallispukukonaisuus

    Johanneksen naisen ja miehen kansallispukujen kokoamissuunnitelman on laatinut tutkija Leena Holst. Pukuperinteitä Karjalasta; Johanneksen naisen kansallispuvun valmistaminen –hankkeessa tehtävän puvun osiksi on suunnitelmasta valittu alla kuvatut vaatekappaleet. Niiden esikuvat ovat Suomen kansallismuseon kokoelmissa.

     

    Paita

    Valkeaa palttinaa, ostokangas

    Hame 1

    Valkopohjainen, puna-musta pystyraidoitus, puolivillainen, käsinkudottu kangas

    Hame 2.

    Mustaa kamlottia (ohutta villakangasta), ostokangas

    Liivi

    Punaista kamlottia (ohutta villakangasta), ostokangas

    Esiliina 1.

    Puna-valkoinen, puuvilla-pellavaa, käsinkudottu kangas

    Esiliina 2.

    Valkeaa palttinaa, ostokangas, kuten paitakangas

    Sarkaröijy

    Valkeaa sarkaa, ostokangas

    Silkkiröijy

    Ruskea tafti-silkki, lampaanlapahihat, ostokangas

    Päähine

    Helttuhattu, virkattu silkkilangasta, aikuisen naisen päähine

    Punaiset nauhat, tytön päähine

    Kaulavaate

    Valkea palttinahuivi, painokankainen tai silkkinen

    Jalkaverhot

    Sukat valkoiset, punaiset tai mustat, sileää neuletta

    Jalkineet mustat, nahkaiset avokkaat tai nauhakengät

     

    Pukutyöryhmä ja Johannes-Seuran edustajia on tähän mennessä (27.7.2016) käynyt neljä kertaa Kansallismuseon pukuvarastolla Orimattilassa dokumentoimassa museoon tallennettuja vaatekappaleita. Huhtikuussa 2016 sovitettiin harjoituskankaista tehtyä kokonaisuutta kahdelle henkilölle. Kaavat todettiin istuviksi eikä mainittavia ongelmia ilmennyt. (Harjoituskankaita käytetään sovituspukujen tekemiseen, jotta ei tarvitse ”haaskata” varsinaisia mallipukuihin käytettäviä kankaita.)

     

    Hanke jatkuu hame- ja esiliinakankaiden kutomisella, helttuhatun muokkaamisella ja yksityiskohtien tarkistamisella. Sitten alkaa pukujen valmistus ”oikeista” kankaista. Aikataulun mukaan Johanneksen naisen kansallispuku esitellään kansallispukuraadin hyväksyttäväksi kesällä 2017. Puvun julkistamisen jälkeen, loppukesällä 2017, pukua voi ruveta tekemään itselleen. Johannes-Seuran tehtävänä on hankkia tuotantopaikka, josta voi ostaa puvun materiaaleja, valmistusohjeita tai vaikka valmiin puvun.

     

    Pukuhankkeeseen liittyvää koulutusta on suunniteltu pidettäväksi neljä kertaa. Ensimmäinen tilaisuus oli Paimiossa kesäkuussa 2016, aiheina Miten ja mistä pukuhistoriallista tietoa kerätään? (Leena Holst) ja Miten kansanpuvusta syntyy kansallispuku, nimeäminen eli virallistamisprosessi (Taina Kangas). Seuraava koulutustilaisuus on syksyllä 2016 ja loput kaksi keväällä 2017. Näissä tilaisuuksissa perehdytään puvun eri osien valmistamiseen.

     

    Lisätietoa hankkeesta ja tulevista koulutuksista saa pitäjälehti Johannekselaisesta ja Johannes-Seuran kotisivuilta www.johannesseura.fi/hankesivut. Hanketta varten on myös perustettu Facebook-ryhmä Pukuperinteitä Karjalasta – Johanneksen naisen kansallispuvun valmistaminen: https://www.facebook.com/groups/1617127641944593/?ref=bookmarks.

    (lisätty 6.8.2016/mh)

     

    Työn alla
  • Työn alla

  • Työn alla

  • Työn alla

  • Työn alla


Kuvia:






LINKIT:

Leader Varsin Hyvä – Kaarina ym.: www.varsinhyva.fi

Suomen Kansallispukukeskus: www.craftmuseum.fi/kansallispukukeskus

(Facebook-ryhmä) Pukuperinteitä Karjalasta – Johanneksen naisen kansallispuvun valmistaminen: https://www.facebook.com/groups/1617127641944593/?ref=bookmarks

T:mi Soja Murto: http://www.kansallispuku.com

Palaa alkuun